Fiona syntyi melko tavalliseen newyorkilaiseen perheeseen. Konserttiviulisti ja NYPD:n poliisi ei ehkä kuulostanut kaikkein luontevimmalta pariskunnalta, mutta hänen vanhempiensa kohdalla yhdistelmä toimi. Pariskunnan ensimmäinen lapsi Carter oli syntynyt jo 1980-luvun lopulla, ja iloa riitti kaikille jaettavaksi, kun perhe laajeni kahdeksan vuotta myöhemmin heti kahdella lapsella. Tyttö sai nimen Fiona, pojasta tuli Logan.
Vanhempiinsa ja sisaruksiinsa Fionalla oli alusta saakka läheinen suhde. Kaksosveljensä Logan toki oli kaikista läheisin, kokivathan he kaikki tärkeät kehitykset elämässään yhdessä. Toki kinasteluakin välillä esiintyi milloin mistäkin, mutta suureksi osin sisarusten yhteiselo oli harmonista. Ikäero isoveljeenkään ei suurimmaksi osin haitannut, Carter rakasti pikkusisaruksiaan ja oli alusta saakka mukana näiden kasvattamisessa, ottaen usein riitojen sovittelijan roolin. Vuosien mittaan, kun Carter oli tarpeeksi vanha vahtimaan sisaruksiaan, kolmikko saikin aina välillä olla keskenään kotona, kun vanhempien työaikataulut sitä vaativat.
Musiikki oli aina ollut tärkeässä asemassa Murrayn perheessä. Koulun jälkeen sisarukset saivat yleensä viettää aikaa äitinsä kanssa joko kotona tai konserttitalolla, harjoitellen kukin omaa soitinta – äiti soitti viulua, Logan pianoa, ja Fionan instrumentiksi oli valikoitunut sello. Carter puolestaan oli jo teini-iässä osoittautunut isänsä pojaksi ja haaveili avoimesti poliisin urasta, eikä pahemmin innostunut soittoharrastuksesta. Pitkän pohdiskelun jälkeen isoveli päättikin jättää New Yorkin taakseen vuonna 2006 ja muutti Coloradoon toteuttamaan haavettaan, mikä osoittautui tuolloin 12-vuotiaalle Fionalle kovaksi paikaksi, olihan veli aina tarjonnut hänelle tukea ja turvaa arjessa. Seuraavien vuosien aikana Fiona alkoi kuitenkin miettiä omaa tulevaisuuttaan. Hän oli pitkään asennoitunut seuraavansa äitinsä jalanjälkiä ja ryhtyvänsä ammattimuusikoksi tai vähintään musiikinopettajaksi, kuten Logankin suunnitteli. Mutta Carterin lähdettyä sellistin ura ei enää tuntunutkaan omalta, viranomaistyö sen sijaan alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Fiona keskusteli aiheesta monena iltana isänsä kanssa. Nathan oli itse jo luopunut urastaan NYPD:llä sairastuttuaan työuupumukseen 9/11:n jälkimainingeissa, mutta näki silti potentiaalin tyttäressään, ja kannusti tätä seuraamaan unelmiaan.
Siispä Fiona jätti sellonsoiton harrastukseksi ja suuntasi koulun päätettyään suorittamaan kanditutkintoa NYU:ssa, pääaineinaan psykologia ja sosiologia. Collegen jälkeen NYPD:n poliisiakatemia kutsui luokseen, ja 22-vuotiaana Fiona alkoi kiertää kotikaupunkinsa katuja valmiina poliisina. Jo muutaman vuoden sisällä hän kuitenkin huomasi, ettei perus poliisintyö riittänyt hänelle, vaikka hän suoriutuikin työstään hyvin ja sai esimiehiltään kehuja. Jo opiskeluaikoina Fiona oli kehittänyt itselleen huomattavan kiinnostuksen psykologiaan ja etenkin siihen, miten rikollisten ihmisten mieli toimi. Suunnitelma selkeni vuonna 2020, kun Fiona omaksi huvikseen kävi poliiseille suunnatulla profiloinnin peruskurssilla ja kuuli enemmän FBI:n profilointiyksiköstä. Sinne oli päästävä, BAU tuntui vastaukselta hänen toiveisiinsa. FBI:hin, eikä varsinkaan BAU-tiimiin kuitenkaan olisi helppo päästä, ja menikin vielä melkein kaksi vuotta, ennen kuin Fiona rohkaistui ja uskalsi hakea FBI:lle töihin. Yllätyksekseen hän pääsi ensi hakemalla sisään ja vietti kevään 2022 FBI:n akatemiassa Quanticossa, saaden valmistuttuaan paikan Washingtonin toimistolta. Uran alku FBI:ssa ei ollut helppo, nuorena naisena ja entisenä poliisina tuli kohdattua epäilyä ja ennakkoluuloja useammastakin suunnasta. Fiona ei kuitenkaan antanut sen hidastaa itseään, vaan paiskoi kovasti töitä kerryttääkseen arvostustaan ja opiskeli kaiken, mitä vain profiloinnista pystyi. Kova työ palkittiinkin lopulta, kun muutama vuosi myöhemmin New Yorkin profilointitiimistä vapautui paikka, jonka Fiona sai ilokseen täyttää. Muutto takaisin New Yorkiin tuntui kaikin puolin kotiinpaluulta, ja vaikka uusi tiimi toi mukanaan täysin uusia haasteita, oli Fiona kuin seitsemännessä taivaassa. Hän oli vihdoin saanut unelmiensa työpaikan.
Ensivaikutelman perusteella moni luuleekin Fionaa ensisijaisesti myös luonteeltaan herkäksi, naiselliseksi kulttuurin ystäväksi. Toki tämä on osittain myös totta, onhan Fiona kasvanut klassisen musiikin ja kulttuuritapahtumien keskellä ja hänellä kieltämättä on mieltymys korostaa naisellisuuttaan vaatevalinnoillaan. Fiona pukeutuu mielellään hameisiin ja mekkoihin, tai vähintäänkin hyvin istuviin housuihin ja neuleeseen tai puseroon, töissä päällä on usein jakkupuku. Pituutta hänellä on vajaa 170 senttimetriä, ja hän on aina ollut hyvin hoikka, osittain kiitos tästä kuulunee hänen geeneilleen, mutta toki pitkäaikainen pilatesharrastus on tarjonnut paitsi vaihtelua fyysisesti rankan työn vaatimaan kuntosali- ja itsepuolustustreeniin, myös jäntevyyttä ja hyvän kehonhallinnan.
Fiona on kasvatettu ystävälliseksi ja kohteliaaksi kaikkia kohtaan, mutta samalla hän kätkee sisälleen hyvän annoksen räväkkyyttä – ainakin tarpeeksi yllättääkseen monet hänestä kovin rauhallisen ensivaikutelman saaneen. Hänellä on taipumuksena toisinaan puhua ensin, ja ajatella vasta sitten. Tämä, yhdessä hänen usein kärkkäisiinkin mielipiteisiin on saanut hänet välillä enemmän tai vähemmän vakaviin vaikeuksiin kun on tullut möläytettyä jotain typerää väärille henkilöille, tai kun pata on keskustelun aikana vähän kiehunut yli. Fiona on kuitenkin jo varhain oppinut pitämään puoliaan, lapsena ensin kahden veljen kanssa ja myöhemmin poliisina. NYPD:ssä Fionan nimittäin oli ensin todistettava kykynsä kollegoilleen, ettei saisi muita heikomman tytönhentukan leimaa. Tämän välttääkseen Fiona on jo vuosikausia keskittynyt paitsi teoreettisen, myös fyysisen osaamisensa kehittämiseen, eikä suotta – vaikka sitä ei päällepäin heti luulisi, oli Fiona aikanaan vuosikurssinsa parhaita ampujia niin NYPD:n kuin FBI:nkin koulutuksissa. Hän onkin tuttu näky ampumaradalla tai kuntosalilla työajalla ja sen jälkeen. Töihin hän muutenkin panostaa paljon, saavutettuaan vihdoin unelmiensa työpaikan hän on motivoitunut myös parantamaan osaamistaan kaikilla osa-alueilla. Fiona on taitava kuulustelija, ja kehittää taitojaan profiloinnissa aina kun vain kerkeää joko kollegoitaan seuraamalla tai asiaan kuuluvaa kirjallisuutta lukemalla.
Ystävät ja perhe ovat Fionalle tärkeä henkireikä, hän on hyvin läheinen vanhempiensa ja veljiensä kanssa, ja tapaa näitä säännöllisesti. Erityisesti kaksosveli Logan on se, jolla Fiona on ensimmäisten joukossa soittamassa kun jokin asia häntä huolestuttaa. Kontrastina työelämälle Fiona osaa todellakin pitää myös hauskaa. Paljasjalkaisena newyorkilaisena hän tuntee alueen parhaat baarit, ravintolan ja bilepaikat, ja tapaakin mielellään ystäviään iltaisin tai viikonloppuisin rennompaa yhdessäoloa tai railakampaa juhlimista varten. Aina välillä mukana kuvioissa on myös romanttinen kumppani, joskin näitä Fionalla on tapana vaihtaa enemmän tai vähemmän lyhyin aikavälein. Hän kyllä aina sanoo etsivänsä pysyvämpääkin kumppania, mutta tosiasiassa hän ei oikein osaa asettua aloilleen. Hän kyllästyy herkästi, kun meno alkaa muistuttaa liikaa vakituista parisuhdetta, rauhallinen perhe-elämä tuntuu ajatuksena liian tylsältä. Kaikki Fionan tähänastiset parisuhteet ovatkin kariutuneet viimeistään muutaman kuukauden jälkeen, kun Fiona ei olekaan malttanut asettua aloilleeen. Flirttailu ja uuden tuttavuuden kiehtovuus on enemmänkin se, mitä hän kaipaa, sitoutuminen pidempiaikaiseen suhteeseen tuntuu turhan rajoittavalta Fionasta, joka saattaa hyvinkin pyöritellä useampaakin miestä – tai naista – petikumppaneinaan samanaikaisesti. Tai ehkä kohdalle ei vain ole osunut sitä, jonka kanssa Fionakin malttaisi vähän rauhoittua aloilleen.
