Eddien lapsuus oli kaikin puolin onnellista aikaa. Hänen vanhempansa erosivat pojan ollessa vasta taapero, mutta Eddie - joka jo kouluikäisenä ryhtyi perheen ulkopuolella käyttämään lempinimeään virallisen etunimensä Mateon sijaan - sai sekä äitinsä että isänsä luona rakastavan, turvallisen kasvatuksen. Vuoroviikoin kahdessa taloudessa kasvaminen ei ikinä ollut pienelle pohjalle mitenkään ihmeellistä, hänelle kodin vaihtaminen aina viikonlopun alla yksinkertaisesti kuului arkeen. Molemmissa kodeissaan Eddiellä oli aina ollut omat rutiininsa, hänen äitinsä Theresa vei poikaa pesisharjoituksiin ja sai tämän innostumaan lukemisesta sekä vaeltamisesta. Meksikolaissyntyinen Ricardo-isä puolestaan tutustutti poikansa latinokulttuuriin, jonka merkitystä tämä yrittää yhä edelleen vaalia elämässään ja osaltaan myös antaa sitä eteenpäin omalle pojalleen. Toki asiaa aina helpotti se, että Theresa ja Ricardo tulivat erostaan huolimatta hyvin toimeen ja olivat alusta saakka sopineet selvät sävelet yhteysen lapsensa kasvatuksen suhteen, eikä pojan ikinä tarvinnut todistaa sen kummempia riitaisuuksia vanhempiensa välillä - päin vastoin, välillä tuli jopa vietettyä lomareissuja yhdessä sekä isän että äidin uusien puolisoiden kanssa suuremmalla porukalla.

Eddie oli koulussa ihan keskivertoinen oppilas. Ei hän ikinä ollut erityisen innostunut koulunkäynnistä, mutta vanhemmat toitottivat arvosanojen tärkeydestä ja vaativat pojaltaan asiallista osallistumista koulutöihin. Etenkin high schoolin aikana Eddiellä oli kuitenkin muita mielenkiinnon kohteita, tai erityisesti yksi. Hän ihastui nimittäin jo high schoolin toisen avuonna Jillian -nimiseen tyttöön itseään alemmalta vuosikurssilta. Ihastus oli molemminpuolista, ja niin vapaa-aika tulikin kulutettu pitkälti toistensa kotona - kaksikko tosin aina sanoi tekevänsä läksynsäkin tai valmistautuvansa kokeisiin ajoissa, mutta välillä ne taisivat jäädä vähän vähemmälle huomiolle. Silti Eddie valmistui lopulta ihan kelvollisin arvosanoin high schoolista, ja suuntasi - osin paremman suunnitelman puutteessa - isänsä jalanjälkiä seuraten armeijaan. Jillianilla oli vielä vuosi koulua jäljellä, mutta nuorta rakkautta se ei hidastanut, olihan Eddie ensimmäisen vuoden aivan kodin lähellä sijaitsevassa tukikohdassa, ja pariskunta saattoi tapailla toisiaan viikonloppuisin. Kuukausien kuluessa Eddie lähetettiin kuitenkin aina vain uusille tukikohdille ympäri koko maata, Jillianin seuratessa uskollisesti perässä, suorittaen omia yliopisto-opintojaan aina lähimmässä community collegessa. Kun Eddie vuonna 2015 oli lähdössä ensimmäiselle ulkomaankomennukselleen, tuntui kosiminen miltei itsestäänselvyydeltä - niinhän kaikki muutkin parisuhteessa olevat kaverit tekivät - ja niin pariskunta meni kiireessä naimisiin vain paria päivää ennen kuin Eddie suuntasi Somaliaan työskentelemään armeijan lääkintämiehenä.

Armeijan hommissa Eddie viihtyi alusta saakka erinomaisesti. Tuntui hyvältä pystyä työskentelemään keskellä toimintaa, missä kaikki päivät olivat täysin omanlaisiaan ja työnsä tuloksen sai heti näkyville. Lääkintämiehenä hän koki pystyvänsä todella tekemään vaikutuksen muiden elämään. Kotona asia olikin vähän toisenlainen. Jillian oli vuosien varrella alkanut tympääntymään miehensä jatkuvaan poissaoloon, ja totta puhuen Eddie ei lyhyillä kotilomillaan oikein jaksanut innostua parisuhde-elämästä. He halusivat kuitenkin vielä yrittää korjata välinsä, ja hetken aikaa asiat olivatkin vähän paremmin. Kesällä 2017 pariskunnalle syntyi lapsi, Lucas-niminen poika. Jälkikäteen mietittyän lapsenhankinta ei ehkä ollut parhain veto siinä elämäntilanteessa, lähinnä vauva taisi olla viimeinen yritys korjata vanhempiensa rakoileva liitto. Eddie rakasti poikaansa alusta saakka, mutta pian tämän syntymän jälkeen työt Syyriassa kutsuivat taas, ja Jillian jäi pienen lapsen kanssa yksin tukikohdalle. Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut Lucasin 10-kuisena saama diagnoosi CP-vammasta, jonka myötä pojan tarvitsema tuki arjessa alkoi käydä päivä päivältä selvemmäksi. Jillian oli kaikkien terapiakäyntien keskellä ehdottoman ylikuormittunut arjestaan ilman Eddien tukea. Miehen palatessa takaisin Yhdysvaltoihin komennukselta syksyllä 2018 kotona alkoi olla ilmeistä, että he olivat Jillianin kanssa yksinkertaisesti kasvaneet erilleen, eikä yhteistä lankaa enää löytynyt. Ero tuli ystävämielessä, ja Lucasin huoltajuus jaettiin suuremmitta draamoitta molempien kesken. Ja niin Eddie päätyi oman poikansa kanssa samaan tilanteeseen, jossa oli itse kasvanut. Hän tajusi pian haluavansa osallistua poikansa elämään niin paljon kuin vain pystyisi, ja tarjoamaan tälle yhtä onnellisen lapsuuden kahden vanhemman kanssa, vaikka nämä eivät olisikaan yhdessä. Siispä hän päätti jättää armeijan taakseen, kun sopimuksensa saman vuoden lopulla tuli päätökseen.

Yliopisto-opinnot eivät armeijan kanssa vietettyjen vuosien kanssa kuitenkaan oikein tuntuneet omalta. Eddie kaipasi edelleen toimintaa arkeensa, eikä oikein osannut asennoitua mihinkään siistiin sisätyöhön. Asiaan hiukan tarkemmin perehdyttyään ura palomiehenä alkoikin kiinnostaa aina enemmän, ja alkuvuodesta 2019 hän haki ja pääsi NYFD:n akatemiaan opiskelemaan palomieheksi, saaden valmistuttuaan vakipaikan 118:n riveistä. Elämä New Yorkissa onkin lähtenyt rullaamaan hyvin, ja työ palomiehenä on osoittautunut juuri oikeaksi tavaksi jatkaa merkityksellistä työtä tavalla, joka mahdollistaa hänelle samalla myös arjen isänä. Jillian lähti eron jälkeen seuraamaan omaa unelmaansa lentoemäntänä, ja vaihtelevien sekä osin pitkienkin työvuorojen keskellä Lucas asuu nykyään suurimman osan ajasta Eddien luona New Yorkissa.

Eddie on perimmiltään helposti lähestyttävä tyyppi, joka suhtautuu muihin avoimesti ja ystävällisesti. Hänet tunnetaankin työporukan kesken sinä, jolta saa aina tarvittaessa neuvoa ja tarpeen vaatiessa, pyydettäessä myös hyvin rehellisiä mielipiteitä miltei mihin tahansa ongelmaan. Pyytämättä hän ei tapaa jaella mielipiteitään, sillä hän ei halua loukata muita. Hänellä on kyllä sangen selkeitäkin mielipiteitä, mutta etenkin töissä hän on oppinut pitämään omat ajatuksensa muista ihmisistä taka-alalla, ja yrittää suhtautua töissä kohtaamiinsa ihmisiin empaattisesti ja ystävällisesti, arvostelematta näiden avun tarvetta tai taustoja. Armeijassa ollessaan hän on oppinut työskentelemään rauhallisesti ja loogisesti myös paineen alaisena, eikä anna henkilökohtaisten tunteidensa vaikuttaa työskentelyynsä, ainakaan aktiivisessa tilanteessa. Samalla hän tiedostaa kuitenkin vaikeiden kokemusten käsittelyn tärkeyden, ja onkin usein se, joka hankalampien tapausten jälkeen kannustaa koko työporukkaa juttelemaan kokemuksistaan, joko keskenään hiljaisempina hetkinä tai työpaikan terapeutin kanssa, jossa itsekin on säännöllisesti käynyt.

Vaikka Eddie tiedostaakin, ettei lapsen hankinta ollut silloisessa elämäntilanteessa millään tapaa järkevä ratkaisu, rakastaa hän poikaansa Lucasia syvästi ja suhtautuu intohimoisesti rooliinsa tämän isänä. Lucasia kohtaan hän on hyvin suojelevainen, mutta myös kannustava, painottaen pojalleen aina tämän pystyvän moneen asiaan liikuntavammastaan huolimatta ja kannustaen tätä tavoittelemaan omia unelmiaan. Samalla hän tapaa kuitenkin laittaa poikansa tarpeet välillä omienkin tarpeidensa edelle, sillä Lucas on hänelle pitkään ollut tärkein henkilö hänen elämässään. Hän onkin poikansa lapsuusvuosien aikana jokseenkin laiminlyönyt omaa yksityiselämäänsä, ja vaikka hän onkin käynyt muutamilla treffeillä Jillianista erottuaan, ei hän ole saanut ylläpidettyä mitään pidempää suhdetta, laitettuaan aina poikansa ja työnsä etusijalle ennen deittailua. Vasta nyt viime vuosina, Lucasin vähän vartuttua, on hän alkanut miettiä tarkemmin omia tarpeitaan ja sitä, mitä itse toivoo elämältään, uskaltautuen palata vähän aktiivisemmin deittailupiireihin. Sisimmässään hän nimittäin toivoo rinnalleen pidempiaikaista puolisoa jakamaan kanssaan arjen ilot ja surut, uutta, pysyvämpää avioliittoa ja ehkä lisää lapsiakin joskus tulevaisuudessa.