Adeline Renée Porter "Addie"
34 years old, born on 7th September 1985 in Washington, D.C. | Currently living in Manhattan, New York City, NY | Orthopedic surgeon, head of the orthopedic trauma department at Bellevue Hospital Center | U.S. Army Major, honorably discharged in 2017 after serving several years as an army surgeon in the U.S. and abroad, returned for a short tour in 2018 | Family consists of her parents, Elisabeth and Christopher Porter, and her little sister Sophie (born 1987) | native English speaker, fluent in French and German, also speaks some Arabic | heterosexual, currently single with various one-night-stands
..............................................

Syyskuun 7. päivä vuonna 1985, Washington D.C. Yhdysvaltain pääkaupunkia riepotteli poikkeuksellisen rankka syysmyrsky, mutta Elisabeth Porter ei säästä välittänyt, sillä hän vietti päivän sairaalassa synnytystuskissa. Niin, tyttö, joka sai muutamaa viikkoa myöhemmin kasteessa nimen Adeline Renée, ei tullut tähän maailmaan helpolla. Elisabeth ei kuitenkaan piitannut vaikeasta synnytyksestä, sillä Adelinen syntymä oli suoranainen unelmien täyttymys. Elisabeth kuului kaupungin menestyneimpiin juristeihin, ja Christopher teki uraa diplomaattina, joten heillä ei ollut vapaa-aikaa muille jaettavaksi, tyttärelleen he halusivat kuitenkin tarjota onnellisen lapsuuden. Ja sitä se olikin. Vanhempien ollessa töissä kotona järjestystä piti yllä nuori ranskalainen Jacqueline, jonka piti tulla alun perin vain au pair-vuotta viettämään mutta joka päätyi lopulta jäämään perheeseen myös opintojensa ajaksi ja joka oli Addielle kuin isosisko. Jacquelinen lisäksi Addiella oli seuranaan perheen kaksi villakoiraa sekä pikkusiskonsa Sophie, joka syntyi kesällä 1987. Yhteiset lomamatkat takasivat myös, etteivät välit vanhempiin jääneet etäisiksi heidän työaikatauluistaan huolimatta.

Addie aloitti koulu-uransa eräässä washingtonilaisessa yksityiskoulussa syksyllä 1991. Alusta alkaen hän oli erittäin hyvä oppilas, joka kantoi kotiin käytännössä pelkkiä kiitettäviä arvosanoja. Kun perhe vuonna 1994 muutti Itävaltaan Christopherin töiden vuoksi, Addie siirrettiin paikallisessa kansainvälisessä koulussa suoraan vuotta ylemmälle luokalle koulumenestyksensä ansiosta. Komennus Itävallassa kesti lopulta kolmisen vuotta, kunnes Washingtonista kävi käsky palata Yhdysvaltoihin. Elisabeth ja Christopher eivät halunneet pakottaa tyttöjään aloittamaan uudessa koulussa kesken lukuvuoden, joten Addie ja Sophie saivat jatkaa kotiopetuksessa. Alun perin väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisu osoittautui kuitenkin toimivan erinomaisen hyvin, joten lopulta tytöt päätyivät käymään koulunsa loppuun kotoa.

Kotiopetus mahdollisti Addielle tavanomaista nopeamman etenemisen opetuksessa, ja hän valmistui high schoolista jo 15-vuotiaana. Sen jälkeen koitti collegeopintojen aika, minkä vuoksi Addie muutti New Haveniin, päästyään sisään arvostettuun Yaleen. Tutuksi käynyt tiukka opiskelutahti jatkui, ja Addien collegeopinnotkin hoituivat kolmessa vuodessa. Uravalinta oli jo alusta alkaen selvillä: Addie halusi lääkäriksi. Samoihin aikoihin hän kiinnostui myös urasta Yhdysvaltain armeijasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, ja päättikin hakea heidän stipendiohjelmaansa, jonne myös pääsi. Varsinaiset lääketieteen opintonsa Addie suoritti Harvardissa, siirtyen aikanaan harjoitteluvuosia varten armeijan sairaaloihin kirurgista erikoistumistaan varten, erikoisalanaan ortopedia ja sen päälle vuoden orthopedic trauma-fellowship. Valmistuttuaan edessä oli stipendin vaatima 4 vuoden aktiivipalvelus, jonka hän suoritti suurimmalta osin Saksassa armeijan sairaalassa Landstuhlissa sekä muutamalla muulla ulkomaan komennuksella, niistä pisimpänä reilun vuoden keikka Lähi-Itään. Aika sota-alueella opetti Addielle paljon niin ammatistaan kuin elämästäkin, ja hän pitää kokemusta hyvin arvokkaana - kuten koko aikaansa armeijan parissa. Silti päästyään takaisin Saksaan ja palveluksensa lähestyessä loppuunsa, päätti Addie jättää armeijan ainakin toistaiseksi taakseen ja palata siviilielämään. Niinpä hän muutti alkukesästä 2017 takaisin Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna New Yorkiin, missä oli saanut työpaikan Bellevue-sairaalasta. Siviilielämään paluu vaati alkuu vähän totuttelua, mutta uusi työpaikka ja koko ortopedian tiimi tuntuivat pian kotoisilta, ja loppuvuodesta Addie saikin johdettavakseen koko traumatologian osaston vakuutettuaan kollegansa taidoillaan. Kaikesta huolimatta Addie kaipasi takaisin toiminnan pariin, eikä hän osannut kieltäytyä ex-kollegansa kutsuessa hänet loppuvuodesta 2018 keskelle kriisialuetta Lähi-Itään muutaman kuukauden keikalle, jonka hän päätti ottaa vuotuiseksi traditiokseen paikan päällä ollessaan.

Addie on perusluonteeltaan ystävällinen ja huomaavainen henkilö, joka ei pelkää sanoa asioita niin kuin ne ovat. Hänellä on erinomainen huumorintaju, jota hän käyttää erityisesti sarkasmin tai mustanpuhuvan huumorin muodossa rankoista tilanteista selviämiseen. Addien suututtaminen ei kuitenkaan ole se paras idea, hänellä kun on melkoinen temperamentti eikä hän ihan tuosta vain anna anteeksi, kun hänen tunteitaan on loukattu. Häneen on helppo tutustua, mutta ei niinkään helppo ystävystyä, sillä Addie pitää muut mielellään vähän etäämmällä itsestään, eikä hänellä oikeastaan koskaan ole ollut kuin muutama todellinen ystävä, loput lähinnä tuttavia. Introvertoituneena tämä ei ole häntä kuitenkaan koskaan haitannut, sillä hän viihtyy hyvin myös omissa oloissaan. Addien tähän mennessä ainut pitkäaikainen, edes jokseenkin vakava suhde päättyi opiskeluaikoina kosintaan, josta hän kieltäytyi, koska ymmärsi tuolloin, ettei halunnut sitoutumista samalla tavoin kuin poikaystävänsä. Sittemmin kaikki hänen romanttiset suhteensa ovat pysyneet melko pinnallisella tasolla, sillä Addie ryhtyy mieluummin yhden illan juttuihin tai Friends with Benefits-tyyppisiin suhteisiin kuin tutustuisi toiseen tarpeeksi syvällisesti antaakseen omille tunteilleen vallan. Tämä tosin taitaa johtua pitkälti siitä, että pelkkä ajatus todellisesta, vakavasta suhteesta ja sen vaatimasta sitoutumisesta suorastaan pelottaa Addieta. Sisimmässään hänkin kuitenkin unelmoi ”sen oikean” löytämisestä ja perheen perustamisesta.

Addie hukuttautuu helposti työhönsä, jopa siinä määrin, että jotkut sanovat hänen elävän vain työlleen. Hän ei kuitenkaan näe tätä välttämättä negatiivisena asiana, sillä hän rakastaa työtään ja välittää suuresti potilaistaan. Hän on valmis taistelemaan potilaidensa hyvinvoinnin puolesta jos on tarvis, eikä anna noin vain periksi ja totea ettei mitään ole tehtävissä. Addie yrittää mieluummin riskialtista toimenpidettä huonolla menestyksellä kuin jättäisi sen tekemättä epäonnistumisen pelosta, sillä hänelle usein pienikin mahdollisuus onnistua on yrittämisen arvoinen. Toisinaan tämä aiheuttaa ongelmia muiden kollegoiden kesken.

Addie omaa monella tapaa nätin naapurintytön ulkonäön, joskin punertavaksi värjätyt hiukset saavat hänet erottumaan joukosta. Pituutta on vajaa 170 senttiä ja ruumiinrakenne on sporttisen hoikka. Tavallisina arkipäivinä Addie ei näe kovin paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen, ehostuksena toimii lähinnä kevyt ja luonnollinen meikki. Ihan jo siitäkin syystä että suurempi pakkelikerros tai minkäänlaiset korut olisivat töissä sangen epäkäytännöllisiä. Luonnostaan kevyille laineille taipuvat hiukset saavat vapaa-aikana yleensä olla auki, töissä hän luonnollisesti pitää hiuksiaan kiinni. Vaatetuksen osalta Addie katsoo kyllä, mitä päälleen pistää, mutta ei erityisemmin laittaudu muutoin kuin erityisiin tilaisuuksiin - farkut ja siisti pusero ovat se tavallisin yhdistelmä naisen yllä.

Addie harrasti nuorempana pitkään yleisurheilua ja jopa kilpaili lajissa, minkä jäljiltä päivittäisestä liikunnasta on tullut osa hänen tavallista arkeaan. lajeina nykypäivänä tosin ovat seinäkiipeily, lenkkeily ja kuntosalilla käynti. Aktiivinen liikunta ei kuitenkaan tarkoita, että hän eläisi muutoin täysin suositusten mukaista terveellistä elämää, ainakaan ruokailutottumusten osalta. Etenkin työpäivinään hän lähinnä napostelee pitkin päivää eikä ehdi tai malta rauhoittua kunnon ruokahetkeä varten. Ruokaa hän kyllä osaisi laittaa ihan kelvollisesti, jos vain viitsisi. Useimmiten se noutoravintolan lista eksyy käteen nopeammin kuin paistolasta. Kahvia kuluukin sitten senkin edestä, Addie on auttamattomasti koukussa kofeiinin eikä pääse aamulla liikkeelle ollenkaan ilman kahvikupillistaan (tai kolmea..) Alkoholikaan ei ole mitenkään täysin vieras aine hänen ruokavaliossaan, sillä erityisesti rankan työpäivän jälkeen Addie käy mielellään lähibaarissa lasillisella ja/tai etsimässä yöseuraa.





RPG character | Kuvissa Sarah Drew | lellu